Tuomela T ja Kauro J Puola, Krakova , 9.4 - 16.4.2013õ
09.04.2013
Lähtö Oulusta OK. Lento Helsinkiin ajallaan. Vietimme muutaman tunnin Helsingin Vantaa lentoasemalla, jossa vaihdoin hieman euroja zloteiksi.
Lähtö Krakowaan tapahtui ajallaan, lentokonekaan ei ollut niin ahdas kuin Oulun ja Helsingin välillä. (Jarin koivet). Lento saapui Krakowaan hieman aikataulua nopeammin. Jani vaihtoi rahaa lentoasemalla.
Krakowassa olivat vastassa Agata ja koulun rehtori. Tulimme pikkubussitaksilla keskustaan, haimme ensin opiskelijan asunnon, jonne hän jätti tavaransa ja jatkoimme opettajien majoituspaikkaan. Tämä vaikutti melko vaatimattomalta, mutta meillä on kaksi siistiä ja tilavaa huonetta kohtalaisella varustetasolla ja vaatimaton teen ja kahvin keittopaikka eteisessä ja vasta remontoitu kylppäri. Erittäin rauhallista ja hyvä nukkua, olisi sopinut hyvin neljä henkilöä samoihin tiloihin, minun huoneessani on 3 vuodetta!
Kuvassa Tepon huonetta.
Agata vei meidät majoittumisen jälkeen välittömästi pienelle kävelykierrokselle keskustassa, hienoja paikkoja. Klo 19:00 paikallista aikaa hän vei meidät viihtyisään kellariravintolaan, jossa rehtori oli jo ollut erään saksalaisen yhteistyöporukan ja parin opettajan kanssa. Söimme makoisat ateriat, ruoka oli hyvää ja paikalla oli pieni kansanmusiikkia esittävä yhtye.
10.04.2013
Agata kävi hakemassa meidät klo 9:47 ja kävelimme oppilaitokselle.
Tässä Jari ja Agata menossa 100 vuotta vanhan koulun pääovesta.
Pian istuimme pienehkössä luentotilassa, jossa rehtori ja yksi opettaja sekä oppisopimuskoordinaatorin kanssa kävimme läpi Puolan ammatillisen koulutuksen järjestelmää sekä ammatillisten opettajien koulutusta. Lähes kaikki opettajat ovat yliopistopohjaisia ja opettajan koulutus on pitkä ja tehdään opintojen edetessä työn ohessa ohjaavan opettajan valvonnassa. On myös mahdollista että työtä opettaa hyvin kokenut ammattilainen tai noin työteknikon koulutuksen omaava opettaja (erikoisammattimies). Opiskelijan kannalta järjestelmä likimain kuten Suomessa paitsi että yliopistokoulutus ei ole mahdollista ammattikoulun kautta. Tässä yhteydessä vaihdettiin lahjoja.
Sovimme Agatan kanssa että hän kyselee, milloin me esittelisimme omaa koulutusta ja järjestelmää ja voisimme samalla luovuttaa tikut ja muun materiaalin heille ja muille opettajille.
Metallialan koulutus on hyvin perusteellista ja pienin portain etenevää. Työpajat ovat tosi vanhoja ja pieniä, mutta pieniä ovat ryhmätkin. Opiskelijoiden määrän väheneminen on oppilaitokselle liki katastrofaalinen, mutta luokat jaetaan muutenkin maksimissaan 8 opiskelijan ryhmiin työnopetusta varten. Parilla pajalla oli opettajan kanssa vain 3 opiskelijaa. Kaikki pajat olivat supersiistejä, niissä ei tehty ollenkaan asiakastöitä. MAG- kalustoa oli uudehkoja Kemppejä 8 kpl, yksi Kempin TIG, puikkokoneita erillisinä näin vain yhden. Kaasuhitsausta harjoiteltiin paljon, käsitin että jopa silmämääräisen tarkastuksen lisäksi kuvataan opiskeljoiden kappaleita. Opettaja oli pätevöitetty Eurooppalaisen hitsaajan tutkinnon opettajaksi prosessilla 311. Työmateraalia oli todella vähän, terästä oli yhteensä näkyvillä harjoituskappaleina ja esivalmisteina muutamia kymmeniä kiloja.
Koneautomaation ja mekatroniikan opetuksenkalusto oli uudenaikaista, vaikka kaikkea ei ollut paljoa. Festo ja Siemens oli tutut kalustomerkit. Tietokoneita automaation opetukseen oli pari pientä pajallista. Automaatiokoulutusta annetaan myös erään suurehkon yrityksen automaatiohenkilökunnalle. Fluidsimillä annettiin teoriakoulutusta kytkentöjen suunnitteluun ja hydrauliikan sekä pneumatiikan kytkentäalustoja oli pari.
Koneistuksen opetukseen oli yksi kohtalaisen kokoinen koneistamo, jossa oli vanhoja, mutta hyväkuntoisia sorveja, jyrsimiä, porakoneita sekä erityyppisiä hiomakoneita. Hammasratastöitä varten taidettiin käyttää mekaanisia jakopäitä. Opetus taas yksinkertaisesta monimutkaisempaan eikä asiakastöitä. Pienehköt harjoitustyöt olivat erittäin hyvälaatuisia.
CNC-koneistuksen opetukseen oli kaksi tai kolme tietokonetta, pieni pöytämallinen harjoituskone, mutta suurin yllätys oli Pieni konesali, jossa oli liki uusia CNC-sorveja, pystykaraisia koneita ja muovimattolattiat, jotka olivat kaikki yhtä siistejä kuin suomalaisissa sairaaloissa!!! Teimme jokainen omat pienet messinkikappaleet opettajan ohjaamana, ohjelman oli tehnyt todennäköisesti opettaja. Ohjaukset olivat Sinumeric-mallia ja ennen varsinaiselle koneelle pääsyä opiskelijat harjoittelivat työstökoneen näppäinmallin ja tietokoneen avulla nappulatekniikan.
Kuvassa muovimattolattialla varustettu CNC-koneistamo.
Lounastimme viereisessä yliopiston ruokalassa. Ilta on vapaa, Jarin kanssa käytiin taas keskustorilla kävelemässä ja Jari vaihtoi rahaa. Jani meni omaan asuntolaan ja tapaamme huomenaamulla kun lähdemme katsastamaan sen rakennusoppilaitoksen ja talviurheilukeskuksen.
11.04.2013
Uni loppui molemmilla aikaisin, kävimme kolistelemassa respan oven takana tuloksetta ja odoteltiin huoneessa puoli tuntia. Aamupalan jälkeen heti valmistautumaan lähtöön, joka oli 08:30 koulun pihalta. Zakopaneen lähti Agatan lisäksi kaksi miesopettajaa. Ensimmäinen pysähdys oli koulu Zespolszkol Ponadgimnazjalnych Malopolska Szkola Goscinnosci joka oli noin puolivälissä Zakopaneen. Oppilaitoksessa esiteltiin opetusta ja meille tuli käsitys että se on hieman ylempi kuin ammattikoulun koulutus ja samassa on lukio. Opintoja oli liikuntaan liittyviä, turistioppaan koulutusta ja ravintolapalvelut kuten Meritähdessä. Lahjojen vaihdon jälkeen Zakopaneen, mennessä jo korvissa tuntui reilujen korkeusvaihteluiden vuoksi.
Hirsirakentamiseen erikoistunut oppilaitos on Zakopanessa, sillä seutu on kuuluisa perinteikkäiden ja erittäin koristeellisten hirsitalojen vuoksi. Vaikutteita on selvästi Itävallasta. Oppilaitos on perustettu 1877 eli myöskin hirsinen päärakennus on kyseiseltä vuodelta! Koulun sisältä löytyy toki uudistettuakin pintaa, mutta ajan patinoima ja kuluttama puupinta hallitsee ja esimerkiksi uudistetut ovet ovat tyypillisesti vankat ja koristeelliset umpipuiset.
Meille esiteltiin erilaisia salvostyyppejä ja videolta perinteisin hirsiseinän valmistus. Seinässä on erikoista hirsien väliin jätettävä rako, joka pakataan hienolla puulastulla. Pakatut lastut vielä usein viimeistellään erilailla muotoilemalla. Vanha salvostyppi on monimutkainen ja hitaahko tehdä. Rakennusten seinissä, terassien aidoissa, porteissa ym. käytetään koristekaiverrettuja puulevyjä. Käväisimme parissa luokassa, jossa oppitunnit olivat menossa. Kun rehtori astui luokkaan, kaikki opiskelijat nousivat seisomaan!
Kuvassa historian oppitunnilta luokan seinää.
Kävelimme historiaa huokuvan erittäin kauniin lähes kokonaan hirrestä rakennettujen talojen reunustamaa katua ja söimme vahhaan hirsirakennukseen tehdyssä ravintolassa. Koululle palatessa tutustuimme erillisissä rakennuksissa sijaitseviin puukäsityötiloihin ja pajaan, joissa opiskelijat olivat töissä. He valmistivat todella hienoja koristeveistoharjoituksia ja uskomattoman kauniita taontatöitä, vaikka paja oli hyvin vaatimaton.
Kuvassa opiskelijan valmistama naulakko teräksestä taontatyönä.
Katsastimme myös Zakopanen kuuluisan kävelykadun. Talojen ulkoasu siis on koristeellinen, monimutkaisia kattomuotoja näki paljon, katot ovat erittäin jyrkkiä ja usein pienhkötkin talot olivat kolmikerroksisia.
Kuvassa hirsirakennus, joka maksasaisi Suomessa paljon. Huomaa piipunhatut, jotka ovat betonitaidetta.
Zakopanesta lähtiessä ajoimme hieman korkeammalle erääseen kylään. Laskettelurinteitä oli useita ja Zakopanen hyppyrit ovat luonnonmäkiä, siis vauhdinottomäki ei ole mikään korkea rakennelma. Ilma oli kohtalaisen lämmin, ylempänä oli kuitenkin hieman lunta. Täälläkin on kevät selvästi myöhässä.
Kuvassa eräs opettaja, alempana näkyy Zakopanen kaupunkia ja taustalla Tatra-vuoristo, joka on 2,5 km korkea
12.04.2103
Aamupäivällä kymmeneltä oli vuorossa tutustuminen oppilaitoksen teorialuokkien puolelle. Luokat olivat pääsääntöisesti samanlaisia kuin työsalien puolella asim. automaatioluokat. Opiskelijoita oli luokassa tietysti enemmän kuin työpuolen ryhmissä. Auto- ja metallipuolen luokissa oli melko paljon opetusmateriaaleja eli koneiden osia ja automaatiopuolella pikkurobottia yms.
Kuvassa tarttujalla varustettu robotti siirtelee karkkia purkista toiseen.
Alimmassa kerroksessa oli yhdellä käytävällä vanhoja Itä-blokin maiden moottoripyöriä rivissä kuten museossa. Opiskelijat olivat rakentaneet myös muutaman ralliauton opinnäytetöinä. Nykyisin on kuitenkin raha niin tiukalla, ettei aihioita sellaiseen ole varaa ostaa. Havaintomateriaalit olivat melko vanhoja, omalla oppilaitoksellamme esim. autopuolella on huomattavan paljon uudempaa materiaalia.
Kuvassa vanha 350-kuutioinen IC Venäjältä.
Jari ison opiskelijoiden rakentaman ralli-Fiatin vierellä.
Ruokailu taas yliopiston ruokalassa. Iltapäivällä kävimme tutustumassa Krakowan keskustorin alapuolelle maan alle rakennettuun museoon. Keskiaikaisia rakenteita oli paljon. Vanhoja nupukivisiä tienpohjia ja myös puisia rakenteita.
13.04.2013
Aamulla 10:00 oli lähtö Wieliczkan suolakaivokselle tutustumiskierrokselle. Mukana oli vain taksinkuljettaja. Lähdimme englanninkielisen oppaan ryhmään mukaan. Aluksi laskeuduttiin n. 800 puista porrasta alaspäin pitkiin puulla tuettuihin käytäviin. Käytävien lattiat ja seinät olivat suolakiveä, sitä samaa mitä on suolalampuissa. Paikka oli aivan valtavan hieno. Maan alla syvällä on kirkkoja, erilaisia kuiluja, suolajärviä jne. Ilma oli raikas ja kuulemma terveellinen, varsinkin astmapotilaille.
Kuvassa kaivostyöntekijä pukkaa suolakärryä.
Kaivos on ollut toiminnassa yli 700 vuotta, vuoteen 2007 saakka. Nykyisinkin louhitaan pieniä määriä lähinnä matkamuistoteollisuutta varten. Suola tuotiin osin kantamalla, myöhemmin vinsseillä ja vesipumpuilla ylöspäin. Alimmat käytävät 3 km maan alla ja niiden pituus yhteensä n. 300 km. Lohkottua suolakiveä ja suolaista (22 %) vettä saatiin maan pinnalle siis ihmisvoimin ja myös hevosvoimin. Maan alla siis oli kokonainen yhdyskunta ja työntekijät saatoivat olla hyvinkin pitkiä aikoja maan alla. Työ oli aluksi varsin vaarallista ja kuluttavaa.
Kuvassa maanalainen temppeli, jossa valtava korkeus, paljon patsaita, lattiat suuria yksittäisiä suolakiteitä. Kolme miestä oli rakentanut sen, kun yksi kuoli seuraava jatkoi, yhteensä noin 70 vuoden ajan. Viimeisin rakentajista kuoli 94-vuotiaana vuonna 1927.
Illalla tapasimme Agatan ja maksoimme matkalaskut pois. Jani oli silloin jo omalla asuntolalla.
14.04.2013
Aamupalan jälkeen olimme hetken huoneissamme ja lähdimme kiertämään kävellen Krakowan keskustan puistotien eli kaupungin vanhan keskustan. Vanhoja muureja vartiotorneineen oli vielä jäljellä ja tietysti myös entistettyjä osia muurista. Turistiryhmiä oli liikkeellä jo paljon.
Kuvassa osa ympärysmuuria ja eräs vanhoista sisäänmenoteistä.
Kierroksen eteläpäässä on vanha Wawelin linna, jonka piha-alueen ja kappelin kävimme katsastamassa. Linnanpihalla on erittäin vanhoja linnan raunioita.
Jarin "linnareissu".
Tulimme hotellille takaisin ja kohta Jani saapui ratikalla omalta majoituspaikaltaan. Klo 16 kävelimme kaikki keskustorille, jonne Agata tuli opastamaan meitä. Ajettin ratikalla tutustumaan Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Erittäin vanhoja ja melko uusiakin rakennuksia. Kaupunginosa on ollut eräänläinen kaupunki kaupungin sisällä, juutalaisia on ollut parhaimmillaan noin 65000, 25 % koko kaupungin väestöstä.
Jari, Jani ja Agata Kazimierzin kaupunginosassa. Mahdoton määrä pieniä ja isompia ravintoloita. Turistiaikana kuulemma suosittua aluetta Krakowalaisille.
Kuvassa eräs Kazimierzin alueen kirkoista sisältä, jossa kuuntelimme hetken messua.
Palasimme ratikalla takaisin keskustaan, Jani jatkoi omalle asunnolle ja me kävimme syömässä ennen hotellille kävelyä.
15.04.2013
Jani aloitti opiskelun rakennusalan oppilaitoksessa aamulla klo 7:30. Kurssi ei kuitenkaa alkanut, vaan Jani joutui menemään asuntolaan odottelemaan iltapäivän erilliskursseja, jotka alkavat klo 14:00 ja kestävät klo 20:00 saakka.
Aamupäivällä klo 11:00 menimme oppilaitokselle teoriapuolen rakennukseen. Laitoimme esittelymateriaalimme valmiiksi, tietokone ja projektori käyntiin. Pieneen saliin tuli kaksi luokallista opiskelijoita, neljä opettajaa ja rehtori. Jari esitteli ensin oman opintolinjan toimintaa PowerPointilla sekä lyhyen videon vapaa-ajan touhuista Suomessa. Esityksen yhteydessä opiskelijat ja myös opettajat kyselivät Jarilta rakentamiskustannuksista, turvallisuusasioista työmaalla, rakennusmiesten palkoista, rakentamisajoista sekä takuukorjauksista. Tepon esitys oli myös oman opintolinjan PowerPoint-esitys. Tämänkin esityksen aikana jouduimme vastaamaan moniin koulutusta koskeviin kysymyksiin asiakastöistä, arviointiperusteista, opintojen etenemisen seurauksista. Hitsauksen ja levysepän töiden opiskeluvälineistä ja työllistymisestä oli vilkas keskustelu, johon osallistui myös rehtori, koska muisti meidän tilat ja laitteet. Esityksen lopuksi Teppo esitteli yhdellä kalvolla suomalaisen ammattikoulunopettajien koulutuksen. Myös tästä opiskelijat olivat jonkin verran kiinnostuneita, eräs oli sitä mieltä, että se on pidempi kuin puolalaoisten opettajien koulutus, mikä ei pidä paikkaansa. Jätimme heille USB-tikuilla kaiken esitysmateriaalin myöhempää käyttöä varten sekä paperiversioina suomalaisen ammatillisen koulutuksen järjestelmän esitteitä, Raahen ammattiopiston esitteitä ja metalliosaston kurssiesitteitä.
Loput lahjat jätettiin rehtorin huoneeseen, josta Agata luovuttaa ne niille metalliosaston opettajille, jotka olivat mukana järjestelemässä meidän vierailua. Rehtori vei meidät lounaalle ravintolaan, jossa saimme syödä puolalaisia paikallisruokia.
Iltapäiväksi olimme kysyneet mahdollisuutta tutustua puolalaiseen teollisuuteen ja rakennustekniikkaan. Rehtori sai järjestettyä pienen tutustumisen ja lähdimme liikkeelle hänen autollaan. Ensin ajoimme Krakowasta ulos itään päin ja tulimme paikkakunnalle, jonka nimeä ei osaa kirjoittaa. Yritys oli nimeltään Bamet. Siellä oli suunnittelijoita ja metallin ja automaation asiantuntijoita. Yritys tekee teollisuuteen lähinnä automaatioon ja tuotantolinjojen sekä -koneiden modernisointiin liittyviä töitä. Mittauslaitteet ja työstökoneet olivat moderneja ja tuotantotilat olivat uuden ja erittäin siistit.
Kuvassa uusi kipinätyöstökone (lankaversio).
Koko tuotantoon oli tietysti tuotannonohjausjärjestelmä ja laatua tarkkailtiin jokaisen työvaiheen jälkeen. Yrityksessä oli sertifioitu laatu- ja ympäristöjärjestelmät. Meille näytettiin kasa suurempia ja pienempiä osia, joiden kaikkien toleranssi oli 0,005 mm Tarkistusmittauksiin tarvittiin tietysti 3D-mittauskone. Suunnitteluohjelmana käytetään jonkin verran Inventoria, mutta useimmiten Solid Worksia. Erittäin korkeatasoinen yritys, toiminut perheyrityksenä n. 15 vuotta.
Kuvassa CNC-ohjattu epäkeskohiomakone. Huomaa siistit muovimattolattiat.
Koulun rehtorin mukaan Puolasta on raskas metalliteollisuus vähentynyt paljon ja työssäoppimispaikkoja on erittäin rajoitetusti. Suuret yritykset eivät ota lainkaan opiskelijoita ja pienemmillekin ilmeisesti maksetaan korvausta opiskelijoiden työhön tai harjoitteluun ottamisesta.
Rakennustekniikkaan ei olut mahdollista tutustua samalla tavoin, joten ajelimme luonnonpuistoon, jonka lähistöllä meille esiteltiin erilaisia rakennuskulttuuriin ja -tekniikkaan liittyviä asioita. Mielnkiintoisen ja selvittämistä tarvitsevan kohteen kohdalla hiljensimme tai pysähdyimme, jotta nähtäisiin tekniikkaa paremmin. Maaseudulle on tyypillistä, että tilat ovat melko pieniä ja kalusto osin vanhaa. Sen sijaan varakkaammat ihmiset muutavat Krakowasta ulommas maaseudulle rakentaen sinne kodin, joka yleensä aina aidataan, varojen myöhemmin salliessa kiviaidalla. Luonnonpuistossa oli paljon ilmeisesti kalkkikivikallioita, jotka rapautuvat ihmeellisiin muotoihin.
Kuvassa kallio, jonka korkeus on 25 m.
Puolassa riittää linnoja, lyhyehköllä ajelulla maaseudulla nähtiin useita.
Eräs omituisuus löytyi myös luonnonpuiston läheltä, nimittäin kirkko, joka oli rakennettu sillalle. Aikanaan Itävallan hallituskaudella oli kai ollut riitaa maatarpeesta kirkon rakentamista varten, niin tehtiin joen päälle silta, joka oli toisella puolella vasten jyrkkää kalliota ja toisella puolella sitten tie kulki melko lähellä jokea ja kirkkoa. Näin ei käytetty lainkaa maata!
Maaseutumatkan jälkeen kiitimme rehtoria hienosta vierailuviikosta ja toivotimme tervetulleeksi Raahen ammattiopiston vieraaksi.
16.04.2013
Tapasimme Agata Krolin yliopiston ravintolassa klo 12:00 ja hoidimme Janin maksuista loput. Taksikuljetus lentokentälle lähti klo 13:45.
09.04.2013
Lähtö Oulusta OK. Lento Helsinkiin ajallaan. Vietimme muutaman tunnin Helsingin Vantaa lentoasemalla, jossa vaihdoin hieman euroja zloteiksi.
Lähtö Krakowaan tapahtui ajallaan, lentokonekaan ei ollut niin ahdas kuin Oulun ja Helsingin välillä. (Jarin koivet). Lento saapui Krakowaan hieman aikataulua nopeammin. Jani vaihtoi rahaa lentoasemalla.
Krakowassa olivat vastassa Agata ja koulun rehtori. Tulimme pikkubussitaksilla keskustaan, haimme ensin opiskelijan asunnon, jonne hän jätti tavaransa ja jatkoimme opettajien majoituspaikkaan. Tämä vaikutti melko vaatimattomalta, mutta meillä on kaksi siistiä ja tilavaa huonetta kohtalaisella varustetasolla ja vaatimaton teen ja kahvin keittopaikka eteisessä ja vasta remontoitu kylppäri. Erittäin rauhallista ja hyvä nukkua, olisi sopinut hyvin neljä henkilöä samoihin tiloihin, minun huoneessani on 3 vuodetta!
Kuvassa Tepon huonetta.
Agata vei meidät majoittumisen jälkeen välittömästi pienelle kävelykierrokselle keskustassa, hienoja paikkoja. Klo 19:00 paikallista aikaa hän vei meidät viihtyisään kellariravintolaan, jossa rehtori oli jo ollut erään saksalaisen yhteistyöporukan ja parin opettajan kanssa. Söimme makoisat ateriat, ruoka oli hyvää ja paikalla oli pieni kansanmusiikkia esittävä yhtye.
10.04.2013
Agata kävi hakemassa meidät klo 9:47 ja kävelimme oppilaitokselle.
Tässä Jari ja Agata menossa 100 vuotta vanhan koulun pääovesta.
Pian istuimme pienehkössä luentotilassa, jossa rehtori ja yksi opettaja sekä oppisopimuskoordinaatorin kanssa kävimme läpi Puolan ammatillisen koulutuksen järjestelmää sekä ammatillisten opettajien koulutusta. Lähes kaikki opettajat ovat yliopistopohjaisia ja opettajan koulutus on pitkä ja tehdään opintojen edetessä työn ohessa ohjaavan opettajan valvonnassa. On myös mahdollista että työtä opettaa hyvin kokenut ammattilainen tai noin työteknikon koulutuksen omaava opettaja (erikoisammattimies). Opiskelijan kannalta järjestelmä likimain kuten Suomessa paitsi että yliopistokoulutus ei ole mahdollista ammattikoulun kautta. Tässä yhteydessä vaihdettiin lahjoja.
Sovimme Agatan kanssa että hän kyselee, milloin me esittelisimme omaa koulutusta ja järjestelmää ja voisimme samalla luovuttaa tikut ja muun materiaalin heille ja muille opettajille.
Metallialan koulutus on hyvin perusteellista ja pienin portain etenevää. Työpajat ovat tosi vanhoja ja pieniä, mutta pieniä ovat ryhmätkin. Opiskelijoiden määrän väheneminen on oppilaitokselle liki katastrofaalinen, mutta luokat jaetaan muutenkin maksimissaan 8 opiskelijan ryhmiin työnopetusta varten. Parilla pajalla oli opettajan kanssa vain 3 opiskelijaa. Kaikki pajat olivat supersiistejä, niissä ei tehty ollenkaan asiakastöitä. MAG- kalustoa oli uudehkoja Kemppejä 8 kpl, yksi Kempin TIG, puikkokoneita erillisinä näin vain yhden. Kaasuhitsausta harjoiteltiin paljon, käsitin että jopa silmämääräisen tarkastuksen lisäksi kuvataan opiskeljoiden kappaleita. Opettaja oli pätevöitetty Eurooppalaisen hitsaajan tutkinnon opettajaksi prosessilla 311. Työmateraalia oli todella vähän, terästä oli yhteensä näkyvillä harjoituskappaleina ja esivalmisteina muutamia kymmeniä kiloja.
Kuvassa hitsaus/metallityöverstasta, puupölkkylattiat.
Koneautomaation ja mekatroniikan opetuksenkalusto oli uudenaikaista, vaikka kaikkea ei ollut paljoa. Festo ja Siemens oli tutut kalustomerkit. Tietokoneita automaation opetukseen oli pari pientä pajallista. Automaatiokoulutusta annetaan myös erään suurehkon yrityksen automaatiohenkilökunnalle. Fluidsimillä annettiin teoriakoulutusta kytkentöjen suunnitteluun ja hydrauliikan sekä pneumatiikan kytkentäalustoja oli pari.
Koneistuksen opetukseen oli yksi kohtalaisen kokoinen koneistamo, jossa oli vanhoja, mutta hyväkuntoisia sorveja, jyrsimiä, porakoneita sekä erityyppisiä hiomakoneita. Hammasratastöitä varten taidettiin käyttää mekaanisia jakopäitä. Opetus taas yksinkertaisesta monimutkaisempaan eikä asiakastöitä. Pienehköt harjoitustyöt olivat erittäin hyvälaatuisia.
CNC-koneistuksen opetukseen oli kaksi tai kolme tietokonetta, pieni pöytämallinen harjoituskone, mutta suurin yllätys oli Pieni konesali, jossa oli liki uusia CNC-sorveja, pystykaraisia koneita ja muovimattolattiat, jotka olivat kaikki yhtä siistejä kuin suomalaisissa sairaaloissa!!! Teimme jokainen omat pienet messinkikappaleet opettajan ohjaamana, ohjelman oli tehnyt todennäköisesti opettaja. Ohjaukset olivat Sinumeric-mallia ja ennen varsinaiselle koneelle pääsyä opiskelijat harjoittelivat työstökoneen näppäinmallin ja tietokoneen avulla nappulatekniikan.
Kuvassa muovimattolattialla varustettu CNC-koneistamo.
Lounastimme viereisessä yliopiston ruokalassa. Ilta on vapaa, Jarin kanssa käytiin taas keskustorilla kävelemässä ja Jari vaihtoi rahaa. Jani meni omaan asuntolaan ja tapaamme huomenaamulla kun lähdemme katsastamaan sen rakennusoppilaitoksen ja talviurheilukeskuksen.
11.04.2013
Uni loppui molemmilla aikaisin, kävimme kolistelemassa respan oven takana tuloksetta ja odoteltiin huoneessa puoli tuntia. Aamupalan jälkeen heti valmistautumaan lähtöön, joka oli 08:30 koulun pihalta. Zakopaneen lähti Agatan lisäksi kaksi miesopettajaa. Ensimmäinen pysähdys oli koulu Zespolszkol Ponadgimnazjalnych Malopolska Szkola Goscinnosci joka oli noin puolivälissä Zakopaneen. Oppilaitoksessa esiteltiin opetusta ja meille tuli käsitys että se on hieman ylempi kuin ammattikoulun koulutus ja samassa on lukio. Opintoja oli liikuntaan liittyviä, turistioppaan koulutusta ja ravintolapalvelut kuten Meritähdessä. Lahjojen vaihdon jälkeen Zakopaneen, mennessä jo korvissa tuntui reilujen korkeusvaihteluiden vuoksi.
Hirsirakentamiseen erikoistunut oppilaitos on Zakopanessa, sillä seutu on kuuluisa perinteikkäiden ja erittäin koristeellisten hirsitalojen vuoksi. Vaikutteita on selvästi Itävallasta. Oppilaitos on perustettu 1877 eli myöskin hirsinen päärakennus on kyseiseltä vuodelta! Koulun sisältä löytyy toki uudistettuakin pintaa, mutta ajan patinoima ja kuluttama puupinta hallitsee ja esimerkiksi uudistetut ovet ovat tyypillisesti vankat ja koristeelliset umpipuiset.
Kuvassa oppilaitoksen aulasta hirsitalon pienoismalli.
Meille esiteltiin erilaisia salvostyyppejä ja videolta perinteisin hirsiseinän valmistus. Seinässä on erikoista hirsien väliin jätettävä rako, joka pakataan hienolla puulastulla. Pakatut lastut vielä usein viimeistellään erilailla muotoilemalla. Vanha salvostyppi on monimutkainen ja hitaahko tehdä. Rakennusten seinissä, terassien aidoissa, porteissa ym. käytetään koristekaiverrettuja puulevyjä. Käväisimme parissa luokassa, jossa oppitunnit olivat menossa. Kun rehtori astui luokkaan, kaikki opiskelijat nousivat seisomaan!
Kuvassa historian oppitunnilta luokan seinää.
Kävelimme historiaa huokuvan erittäin kauniin lähes kokonaan hirrestä rakennettujen talojen reunustamaa katua ja söimme vahhaan hirsirakennukseen tehdyssä ravintolassa. Koululle palatessa tutustuimme erillisissä rakennuksissa sijaitseviin puukäsityötiloihin ja pajaan, joissa opiskelijat olivat töissä. He valmistivat todella hienoja koristeveistoharjoituksia ja uskomattoman kauniita taontatöitä, vaikka paja oli hyvin vaatimaton.
Kuvassa opiskelijan valmistama naulakko teräksestä taontatyönä.
Katsastimme myös Zakopanen kuuluisan kävelykadun. Talojen ulkoasu siis on koristeellinen, monimutkaisia kattomuotoja näki paljon, katot ovat erittäin jyrkkiä ja usein pienhkötkin talot olivat kolmikerroksisia.
Kuvassa hirsirakennus, joka maksasaisi Suomessa paljon. Huomaa piipunhatut, jotka ovat betonitaidetta.
Zakopanesta lähtiessä ajoimme hieman korkeammalle erääseen kylään. Laskettelurinteitä oli useita ja Zakopanen hyppyrit ovat luonnonmäkiä, siis vauhdinottomäki ei ole mikään korkea rakennelma. Ilma oli kohtalaisen lämmin, ylempänä oli kuitenkin hieman lunta. Täälläkin on kevät selvästi myöhässä.
Kuvassa eräs opettaja, alempana näkyy Zakopanen kaupunkia ja taustalla Tatra-vuoristo, joka on 2,5 km korkea
12.04.2103
Aamupäivällä kymmeneltä oli vuorossa tutustuminen oppilaitoksen teorialuokkien puolelle. Luokat olivat pääsääntöisesti samanlaisia kuin työsalien puolella asim. automaatioluokat. Opiskelijoita oli luokassa tietysti enemmän kuin työpuolen ryhmissä. Auto- ja metallipuolen luokissa oli melko paljon opetusmateriaaleja eli koneiden osia ja automaatiopuolella pikkurobottia yms.
Kuvassa tarttujalla varustettu robotti siirtelee karkkia purkista toiseen.
Alimmassa kerroksessa oli yhdellä käytävällä vanhoja Itä-blokin maiden moottoripyöriä rivissä kuten museossa. Opiskelijat olivat rakentaneet myös muutaman ralliauton opinnäytetöinä. Nykyisin on kuitenkin raha niin tiukalla, ettei aihioita sellaiseen ole varaa ostaa. Havaintomateriaalit olivat melko vanhoja, omalla oppilaitoksellamme esim. autopuolella on huomattavan paljon uudempaa materiaalia.
Kuvassa vanha 350-kuutioinen IC Venäjältä.
Jari ison opiskelijoiden rakentaman ralli-Fiatin vierellä.
Ruokailu taas yliopiston ruokalassa. Iltapäivällä kävimme tutustumassa Krakowan keskustorin alapuolelle maan alle rakennettuun museoon. Keskiaikaisia rakenteita oli paljon. Vanhoja nupukivisiä tienpohjia ja myös puisia rakenteita.
13.04.2013
Aamulla 10:00 oli lähtö Wieliczkan suolakaivokselle tutustumiskierrokselle. Mukana oli vain taksinkuljettaja. Lähdimme englanninkielisen oppaan ryhmään mukaan. Aluksi laskeuduttiin n. 800 puista porrasta alaspäin pitkiin puulla tuettuihin käytäviin. Käytävien lattiat ja seinät olivat suolakiveä, sitä samaa mitä on suolalampuissa. Paikka oli aivan valtavan hieno. Maan alla syvällä on kirkkoja, erilaisia kuiluja, suolajärviä jne. Ilma oli raikas ja kuulemma terveellinen, varsinkin astmapotilaille.
Kuvassa kaivostyöntekijä pukkaa suolakärryä.
Kaivos on ollut toiminnassa yli 700 vuotta, vuoteen 2007 saakka. Nykyisinkin louhitaan pieniä määriä lähinnä matkamuistoteollisuutta varten. Suola tuotiin osin kantamalla, myöhemmin vinsseillä ja vesipumpuilla ylöspäin. Alimmat käytävät 3 km maan alla ja niiden pituus yhteensä n. 300 km. Lohkottua suolakiveä ja suolaista (22 %) vettä saatiin maan pinnalle siis ihmisvoimin ja myös hevosvoimin. Maan alla siis oli kokonainen yhdyskunta ja työntekijät saatoivat olla hyvinkin pitkiä aikoja maan alla. Työ oli aluksi varsin vaarallista ja kuluttavaa.
Kuvassa maanalainen temppeli, jossa valtava korkeus, paljon patsaita, lattiat suuria yksittäisiä suolakiteitä. Kolme miestä oli rakentanut sen, kun yksi kuoli seuraava jatkoi, yhteensä noin 70 vuoden ajan. Viimeisin rakentajista kuoli 94-vuotiaana vuonna 1927.
Illalla tapasimme Agatan ja maksoimme matkalaskut pois. Jani oli silloin jo omalla asuntolalla.
14.04.2013
Aamupalan jälkeen olimme hetken huoneissamme ja lähdimme kiertämään kävellen Krakowan keskustan puistotien eli kaupungin vanhan keskustan. Vanhoja muureja vartiotorneineen oli vielä jäljellä ja tietysti myös entistettyjä osia muurista. Turistiryhmiä oli liikkeellä jo paljon.
Kuvassa osa ympärysmuuria ja eräs vanhoista sisäänmenoteistä.
Kierroksen eteläpäässä on vanha Wawelin linna, jonka piha-alueen ja kappelin kävimme katsastamassa. Linnanpihalla on erittäin vanhoja linnan raunioita.
Jarin "linnareissu".
Tulimme hotellille takaisin ja kohta Jani saapui ratikalla omalta majoituspaikaltaan. Klo 16 kävelimme kaikki keskustorille, jonne Agata tuli opastamaan meitä. Ajettin ratikalla tutustumaan Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Erittäin vanhoja ja melko uusiakin rakennuksia. Kaupunginosa on ollut eräänläinen kaupunki kaupungin sisällä, juutalaisia on ollut parhaimmillaan noin 65000, 25 % koko kaupungin väestöstä.
Jari, Jani ja Agata Kazimierzin kaupunginosassa. Mahdoton määrä pieniä ja isompia ravintoloita. Turistiaikana kuulemma suosittua aluetta Krakowalaisille.
Kuvassa eräs Kazimierzin alueen kirkoista sisältä, jossa kuuntelimme hetken messua.
Palasimme ratikalla takaisin keskustaan, Jani jatkoi omalle asunnolle ja me kävimme syömässä ennen hotellille kävelyä.
15.04.2013
Jani aloitti opiskelun rakennusalan oppilaitoksessa aamulla klo 7:30. Kurssi ei kuitenkaa alkanut, vaan Jani joutui menemään asuntolaan odottelemaan iltapäivän erilliskursseja, jotka alkavat klo 14:00 ja kestävät klo 20:00 saakka.
Aamupäivällä klo 11:00 menimme oppilaitokselle teoriapuolen rakennukseen. Laitoimme esittelymateriaalimme valmiiksi, tietokone ja projektori käyntiin. Pieneen saliin tuli kaksi luokallista opiskelijoita, neljä opettajaa ja rehtori. Jari esitteli ensin oman opintolinjan toimintaa PowerPointilla sekä lyhyen videon vapaa-ajan touhuista Suomessa. Esityksen yhteydessä opiskelijat ja myös opettajat kyselivät Jarilta rakentamiskustannuksista, turvallisuusasioista työmaalla, rakennusmiesten palkoista, rakentamisajoista sekä takuukorjauksista. Tepon esitys oli myös oman opintolinjan PowerPoint-esitys. Tämänkin esityksen aikana jouduimme vastaamaan moniin koulutusta koskeviin kysymyksiin asiakastöistä, arviointiperusteista, opintojen etenemisen seurauksista. Hitsauksen ja levysepän töiden opiskeluvälineistä ja työllistymisestä oli vilkas keskustelu, johon osallistui myös rehtori, koska muisti meidän tilat ja laitteet. Esityksen lopuksi Teppo esitteli yhdellä kalvolla suomalaisen ammattikoulunopettajien koulutuksen. Myös tästä opiskelijat olivat jonkin verran kiinnostuneita, eräs oli sitä mieltä, että se on pidempi kuin puolalaoisten opettajien koulutus, mikä ei pidä paikkaansa. Jätimme heille USB-tikuilla kaiken esitysmateriaalin myöhempää käyttöä varten sekä paperiversioina suomalaisen ammatillisen koulutuksen järjestelmän esitteitä, Raahen ammattiopiston esitteitä ja metalliosaston kurssiesitteitä.
Loput lahjat jätettiin rehtorin huoneeseen, josta Agata luovuttaa ne niille metalliosaston opettajille, jotka olivat mukana järjestelemässä meidän vierailua. Rehtori vei meidät lounaalle ravintolaan, jossa saimme syödä puolalaisia paikallisruokia.
Iltapäiväksi olimme kysyneet mahdollisuutta tutustua puolalaiseen teollisuuteen ja rakennustekniikkaan. Rehtori sai järjestettyä pienen tutustumisen ja lähdimme liikkeelle hänen autollaan. Ensin ajoimme Krakowasta ulos itään päin ja tulimme paikkakunnalle, jonka nimeä ei osaa kirjoittaa. Yritys oli nimeltään Bamet. Siellä oli suunnittelijoita ja metallin ja automaation asiantuntijoita. Yritys tekee teollisuuteen lähinnä automaatioon ja tuotantolinjojen sekä -koneiden modernisointiin liittyviä töitä. Mittauslaitteet ja työstökoneet olivat moderneja ja tuotantotilat olivat uuden ja erittäin siistit.
Kuvassa uusi kipinätyöstökone (lankaversio).
Koko tuotantoon oli tietysti tuotannonohjausjärjestelmä ja laatua tarkkailtiin jokaisen työvaiheen jälkeen. Yrityksessä oli sertifioitu laatu- ja ympäristöjärjestelmät. Meille näytettiin kasa suurempia ja pienempiä osia, joiden kaikkien toleranssi oli 0,005 mm Tarkistusmittauksiin tarvittiin tietysti 3D-mittauskone. Suunnitteluohjelmana käytetään jonkin verran Inventoria, mutta useimmiten Solid Worksia. Erittäin korkeatasoinen yritys, toiminut perheyrityksenä n. 15 vuotta.
Kuvassa CNC-ohjattu epäkeskohiomakone. Huomaa siistit muovimattolattiat.
Koulun rehtorin mukaan Puolasta on raskas metalliteollisuus vähentynyt paljon ja työssäoppimispaikkoja on erittäin rajoitetusti. Suuret yritykset eivät ota lainkaan opiskelijoita ja pienemmillekin ilmeisesti maksetaan korvausta opiskelijoiden työhön tai harjoitteluun ottamisesta.
Rakennustekniikkaan ei olut mahdollista tutustua samalla tavoin, joten ajelimme luonnonpuistoon, jonka lähistöllä meille esiteltiin erilaisia rakennuskulttuuriin ja -tekniikkaan liittyviä asioita. Mielnkiintoisen ja selvittämistä tarvitsevan kohteen kohdalla hiljensimme tai pysähdyimme, jotta nähtäisiin tekniikkaa paremmin. Maaseudulle on tyypillistä, että tilat ovat melko pieniä ja kalusto osin vanhaa. Sen sijaan varakkaammat ihmiset muutavat Krakowasta ulommas maaseudulle rakentaen sinne kodin, joka yleensä aina aidataan, varojen myöhemmin salliessa kiviaidalla. Luonnonpuistossa oli paljon ilmeisesti kalkkikivikallioita, jotka rapautuvat ihmeellisiin muotoihin.
Kuvassa kallio, jonka korkeus on 25 m.
Puolassa riittää linnoja, lyhyehköllä ajelulla maaseudulla nähtiin useita.
Eräs omituisuus löytyi myös luonnonpuiston läheltä, nimittäin kirkko, joka oli rakennettu sillalle. Aikanaan Itävallan hallituskaudella oli kai ollut riitaa maatarpeesta kirkon rakentamista varten, niin tehtiin joen päälle silta, joka oli toisella puolella vasten jyrkkää kalliota ja toisella puolella sitten tie kulki melko lähellä jokea ja kirkkoa. Näin ei käytetty lainkaa maata!
Maaseutumatkan jälkeen kiitimme rehtoria hienosta vierailuviikosta ja toivotimme tervetulleeksi Raahen ammattiopiston vieraaksi.
16.04.2013
Tapasimme Agata Krolin yliopiston ravintolassa klo 12:00 ja hoidimme Janin maksuista loput. Taksikuljetus lentokentälle lähti klo 13:45.